Surffuksen historia

Surffaus, toiselta nimeltään lainelautailu on nykyään suosittu laji ympäri maailmaa ja vuonna 2020 surffauksesta tulee myös olympialaji Tokion kesäkisoissa. Mutta millainen on surffauksen historia?

Surffauksen alkujuuret

Surffauksella – havaijiksi he’enalu – on pitkä historia, sillä polynesialaisten uskotaan harrastaneen sitä huvin vuoksi jo ennen ajanlaskumme alkua. Varsinaisesti surffauksen alkujuuret ovat kuitenkin Havaijilla, jonne ensimmäiset havaijilaiset saapuivat todennäköisesti Marquesassaarilta vuoden 700 tienoilla kaksirunkoisilla kanooteillaan. Polynesialaisten keskuudessa laji oli jo suosittua ja heidän tiedetään muun muassa tutkineen tarkasti aaltojen luonnetta. Varsinaisesti laji nousi suureen suosioon kuitenkin vasta uuden havaijilaisen kulttuurin osana.

Havaijilla surffauksen tiedetään olleen osa jopa Kapu-saarten lakia ja siitä muodostuikin erittäin tärkeä osa paikallista kulttuuria ja elämäntapaa. Havaijilla oli surffaustemppeleitä, lajia harrastavia jumalia ja surffauskilpailuja, joiden yhteydessä myös vedonlyönti kukoisti. Hyvien aaltojen aikaan kylät ammottivat tyhjyyttään – surffaus oli kaikkien laji. Kuitenkin siinä missä kuninkaalliset käyttivät suuria wiliwilistä tai koasta valmistettuja olo-lautoja, muu kansa tyytyi käyttämään lyhyempiä ja ohuempia alaia-lautoja.

Kosketus eurooppalaisuuteen

Ensimmäisen kerran surffausta sen pitkästä historiasta huolimatta kuvaili Joseph Banks Tahitilla vasta vuonna 1769 matkatessaan kapteeni James Cookin kanssa tämän ensimmäisellä matkalla HMS Endeavourilla. James Cook ja hänen miehistönsä näkivät, kuinka Tahitin asukkaat syöksyivät suurten aaltojen päällä kohti rantaa kanooteillaan uudelleen ja uudelleen ja ilmeisesti näky oli niin kummallinen, että se koettiin muistiinkirjaamisen arvoiseksi. Samoin surffaajia kuvailtiin nähdyn myös Oahulla.

Löytöretkeilijöitä saarille seurasivat lähetyssaarnaajat, joilla epäillään olleen osansa surffauksen harrastamisen vähenemiseen merkittävästi. Luonnollisesti lajia – ja koko havaijilaista yhteiskuntaa – haittasivat eurooppalaisten tautien, kuten isorokon saapuminen, saarelle, mutta myös lähetyssaarnaajien paheksunta surffausta kohtaan. Suurinta paheksuntaa lähetyssaarnaajissa herätti luultavasti se, että havaijilaiset surffasivat mieluiten alasti. Lähetyssaarnaajat jopa kielsivät surffauksen vuonna 1821.

Kun Havaiji liitettiin virallisesti Yhdysvaltoihin kongressin toimesta vuonna 1898, havaijilainen alkuperäisväestö oli kutistunut noin 40 000 henkilöön, siinä missä James Cookin saapuessa saarille väestön määrän on arveltu olleen jopa 800 000. Lähetyssaarnaajien vaikutuksen vuoksi surffauksen harrastaminen loppuikin monilla saarilla pitkäksi ajaksi.

Kehitys 1900-luvulla

Surffaus oli kuitenkin osa havaijilaisten kulttuurista identiteettiä, eikä pelkkä huvitus. Laji nousikin uudelleen suosioon havaijilaisen olympiatason uimarin Duke Kahanamokun tehtyä siitä jälleen hyväksyttävän vuonna 1920. 1900-luvun alussa surffaus alkoi saada suosiota myös Yhdysvalloissa, josta kiitoksen ansaitsee juuri Duke Kahanamokua, joka matkusti ympäri maailmaa ja antoi uinti- ja lainelautailunäytöksiä, joiden myötä tietoisuus lajista levisi ympäri maailmaa, Australiaan asti.

Alkuperäisiä havaijilaisia lautoja oli kuitenkin vaikea kääntää, sillä niissä ei ollut evää. 1940-luvulla kehitettiin ensimmäiset ontot vanerilaudat ja seuraavalla vuosikymmenellä lautoja alettiin valmistaa myös balsapuusta, lasikuidusta ja vuosikymmenen lopulla polyesterivaahdosta. Uudenlaisten lautojen tehtyä lajista helpomman, lähti sen suosio suureen nousuun Kaliforniassa ja jo 1950-luvulla päivänvalon näkivät ensimmäiset surffauselokuvat.

Ensimmäiset surffauksen MM-kisat järjestettiin vuonna 1964 ja myös lajikauppoja alettiin perustaa muun muassa Sydneyhyn Australiaan sekä Kaliforniaan. Saman vuosikymmenen aikana lautojen pituus myös lyheni, vaikka pitkät laudat tekivätkin paluun jo 1980-luvulla.

Hiljalleen surffauskeskuksia ja -kouluja perustettiin myös Eurooppaan. Suomeen surffaus saapui kuitenkin tosiasiassa vasta vuonna 1997, vaikka kokeiluja tehtiin jo 1980-luvulla ja suomalaiset olivat tietysti päässeet tutustumaan lajiin muualla matkustaessaan.

Vuosien mittaan surffauksen suosio ei suinkaan ole romahtanut, vaan sitä harrastetaan mahdollisuuksien mukaan lähes kaikkialla maailmassa. Surffauksella on myös ollut suuri merkitys muihin urheilulajeihin, sillä kaikki lautailulajit ovat siinä lähtöisin, tai ainakin saaneet surffauksesta paljon vaikutteita.